Kohti jytkyä – vanha emeritus muistelee

Kirjoittaja: Simo Grönroos

Perussuomalaiset Nuoret vietti syksyllä näyttävästi 20-vuotisjuhliaan arvovaltaisin menoin. Paikalla oli parin sadan PS-nuoren lisäksi niin puolueen ministerejä kuin eduskunnan puhemies Maria Lohela – vanha nuorten hallituksen jäsen.

Nuorisojärjestö on siis ehtinyt miehen ikään, jolloin aikamies saisi ostettua tiukkaa viinaa Alkosta. Nuorisojärjestön viinanhakumatka tosin saattaisi katketa lyhyeen, sillä järjestön iästä on olemassa erilaisia käsityksiä.

Pienimuotoista nuorisotoimintaa on Perussuomalaisilla toki ollut 1990-luvun lopulta lähtien, mutta jos papereita kysyttäisiin, niin nykyisen järjestön rekisteröintiasiakirjojen päivämäärä on kirjattu vuodelle 2006. Kymmenen vuotta on jo siis toimittu rekisteröitynä yhdistyksenä ja paljon on tuonakin aikana ehtinyt tapahtua.

Järjestön vuosijuhlissa oli allekirjoittaneellakin kunnia saada järjestön ansiomerkki ja pöytästandaari järjestön hyväksi tehdystä työstä. Vajaa kymmenen vuotta jäsenenä ja neljä näistä yhdistyksen pääsihteerinä – on ehkä siis aika muistella, mitä on järjestössä vuosien varrella tapahtunut.

Mukaan toimintaan

Järjestötoiminta on itselleni ollut tuttua 16-vuotiaasta asti, jolloin liityin Suomen Sisuun ja Suomalaisuuden liittoon. Perussuomalaisten toimintaankin tuli tutustuttua jo vuosituhannen taitteessa, jolloin tuli silloin tällöin piipahdettua puolueen tapahtumissa.

Perussuomalaisiin liityin 2007 eduskuntavaalien alla, jolloin olin mukana Teemu Lahtisen vaalikampanjan taustajoukoissa. Tuolloin myös uraauurtavaa maahanmuuttokriittistä blogia kirjoitellut Jussi Halla-aho asettui ensi kertaa ehdolle vaaleissa ja keräsi jo ympärilleen kasvavan kannattajajoukon.

Oulussa pidettiin eduskuntavaalien jälkeen kesällä 2007 puoluekokous positiivisissa tunnelmissa, olihan kansanedustajamäärä noussut kolmesta viiteen. Kokouksessa tutustui muihin nuoriin perussuomalaisiin ja porukassa kuiskuteltiin, ketä äänestetään mihinkin puolueen johtotehtäviin. Tuolla reissulla tuli kirjoitettua myös nuorisojärjestön jäsenhakemus.

Kun jäseneksi liittyi, niin toimintaan pääsi nopeasti mukaan.

Tuolloin toiminnanjohtajana ollut Antti Valpas kyseli järjestön Uudenmaan yhteyshenkilöksi ja miksipä olisin kieltäytynyt. Ensimmäisessä syyskokouksessa johon osallistuin, päädyin hallituksen varajäseneksi ja sitä kautta syvemmälle mukaan järjestön toimintaan.

Kattojärjestön hallituksen toiminnasta on jäänyt varhaisilta ajoilta mieleen etenkin erilaisten julkilausumien työstäminen. Noihin aikoihin kantaa otettiin ajankohtaisiin kysymyksiin: esimerkiksi vastustettiin EU:n Lissabonin sopimusta ja ministeri Astrid Thorsin maahanmuuttopolitiikkaa. Nuoret olivatkin varoittamassa jo tuolloin, kun pohjaa nykyiselle maahanmuuttokatastrofille ja EU:n liittovaltiolle luotiin.

Uudenmaan nuorten yhteyshenkilön tehtävistä on jäänyt mieleen muiden poliittisten nuorisojärjestöjen kanssa järjestetty paneeli, joka oli ensimmäinen laatuaan johon jouduin osallistumaan. Espoon valtuustotalolla järjestetystä paneelista selvisi kuitenkin hengissä, kuten monista muistakin sen jälkeen ja eipä tuolloin osannut arvata huutelevansa muutama vuosi tästä eteenpäin mielipiteitään samassa salissa valtuuston jäsenenä.

Hallituksen varajäsenenä päätyi myös välillä edustamaan järjestöä erilaisiin tilaisuuksiin. Varusmiesliitto kutsui tuolloin aktiivisesti poliittisten nuorisojärjestöjen edustajia kokouksiinsa ja eräässä kokouksessa esitin protestini toimintasuunnitelmassa olleeseen kirjaukseen Nato-jäsenyyden kannattamisesta. Tuskinpa nuorisojärjestön tarkkailijaedustajalla mitään esitysoikeutta kokouksessa edes oli, mutta yhtä kaikki, Helsingin Sanomat kirjoitti kuinka Nato-jäsenyys herätti kokouksessa keskustelua.

Jos osasi avata suunsa oikeassa paikassa, pystyi siis vaikuttamaan.

Järjestön sihteeriksi

Pienessä järjestössä eteneminen voi olla nopeaa. 2008 syyskokouksessa tuolloinen järjestön sihteeri Johannes Nieminen jättäytyi sivuun ja ilmiantoi minut potentiaaliseksi ehdokkaaksi uudeksi sihteeriksi. Olin tietenkin otettu luottamuksesta ja otin syyskokouksen minulle myöntämän tehtävän vastaan.

Ei Johanneskaan täysin sihteerin työstä päässyt tämänkään jälkeen irti. Lopulta neljä vuotta kestäneen sihteerikauteni aikana useasti neuvoa tarvitessani tiesin, kenelle soittaa ja kysyä apua –  ja Johannes mukisematta kuuntelikin sihteerin huolet ja auttoi ratkaisemaan niitä.

Vesa-Matti Saarakkala oli tuolloin toiminut jo pitkään nuorisojärjestön puheenjohtajana ja nuorten sihteerin tehtävästä kaksi ensimmäistä vuotta meni Veskun ja kaksi jälkimmäistä Simon Elon taisteluparina.

Järjestön sihteerin tehtävät toivat mukanaan jäsenrekisterin ylläpidon ja monenlaisten käytännönasioiden hoidon. Toiminta oli vielä varsin pienimuotoista mutta vauhdilla kehittyvää.

Kokoustelua ja seminaareja

Järjestön syys- ja kevätkokoukset ovat aina olleet merkittäviä tapahtumia järjestölle. Henkilövalintojen ja muiden sääntömääräisten asioiden lisäksi on kokousten ohjelmaan kuulunut julkilausuman antaminen ja kokousviikonlopun yhteyteen järjestetty seminaari on lisännyt jäsenten tietämystä eri yhteiskunnallisista kysymyksistä. Seminaareissa pohdittiin milloin työllisyyttä ja milloin energiapolitiikkaa.

Ennen kuin 2012 alkaen alettiin pitää ensin Vaasassa ja sittemmin Rauhalan lomakeskuksessa kesäpäiviä, kuului kesään PS-nuorten kesäseminaari. Vuonna 2009 Turussa järjestetyn kesäseminaarin ohjelmassa oli maahanmuuttoseminaari, jonka yhteydessä vierailtiin kaupungin maahanmuuttajalähiöissä. Niin ikään Turussa vuonna 2010 järjestetyn populismia käsitelleen seminaarin yhteydessä julkaistiin maineikas Nuiva vaalimanifesti. Kesällä 2011 puolestaan oli vuorossa Oulussa järjestetty turvallisuuspoliittinen seminaari.

Nuorten seminaarit olivat varsin tasokkaita ja vain kerran muistan, että olisi täytynyt arvuutella, onko sunnuntaiaamupäivän seminaarissa luennoitsija pahemmassa krapulassa kuin yleisö.

Jytky

Jäsenmäärä ja toiminta kehittyivät tasaista vauhtia. Organisaation kehittämisen puolelta otettiin suuri harppaus, kun aloitin loppuvuodesta 2010 järjestön ensimmäisenä osa-aikaisena työntekijänä. Tästä alkoi entistä aktiivisempi messuilla kiertäminen ja erilaisissa tapahtumissa ständin pitäminen. Eduskuntavaalit lähestyivät ja tapahtumia riittikin.

2010 loppuvuodesta järjestössä tapahtui myös isoja muutoksia, kun Vesa-Matti Saarakkala astui syrjään ja Simon Elo valittiin johtamaan nuorisojärjestöä.

2008 kunnallisvaalit olivat olleet konkreettinen todiste kannatuksen kasvusta ja kannatus kasvoi tasaisesti vuoden 2011 vaalien lähestyessä. Mieleen on jäänyt hyvin se, kun olin kesällä 2010 Kotkassa morjestamassa paikallisia perussuomalaisia kavereita ja radiossa kerrottiin, että puolueen kannatus oli mennyt ohi vihreistä – vaalivoitto häämötti jo horisontissa.

Vaalikamppailu käytiin optimistisissa tunnelmissa. Sanomalle oli kysyntää ja vaalien alle sattuneet eurotukipäätökset viimeistelivät historiallisen vaalivoiton – 39 kansanedustajaa!

Vaalivoitto oli voitto myös nuorille, sillä yhtäkkiä puolenkymmentä nuorten aktiivia istui eduskunnassa. Kesti hetken totutella ajatukseen, että nuorten hallituksesta tutut naamat näkyivät nyt torstaisin televisiossa eduskunnan kyselytunnilla.

Vaalivoitto sai myös kansallismieliset nuoret liikkeelle ja moni asiaa pitkään miettinyt rohkaistui viimein täyttämään nuorten jäsenhakemuksen.

Tämä näkyi konreettisesti kun avasin vaalien jälkeisenä päivänä sähköpostin ja jäsenhakemuksia oli toistasataa. Jäsenhakemuksia satoi jatkuvalla syötöllä ja printtasin hakemuksia minkä ehdin ja poistelin hakemusviestejä sillä sähköposti uhkasi mennä tukkoon.

Tilanne alkoi näyttää uhkaavalta kun jäsenhakemuksille ei näyttänyt tulevan loppua ja printterin muste alkoi vedellä viimeisiään. Ei auttanut kuin juosta kiireellä kauppaan hakemaan lisää mustetta ja paperia. Jäsentenkirjaamisralli jatkui monta päivää ja jytkyn jälkeisessä hallituksen kokouksessa hyväksyttiin satamäärin uusia jäseniä.

Jytky vavisutti Suomea ja osoitti perussuomalaisille nuorille, että järjestö oli oikealla tiellä. Voitettujen vaalien jälkeen pystyi hyvillä mielin pakkaamaan auton täyteen nuorten upouusia Jytky-t-paitoja ja suunnata kohti Tampereella pidettyä puoluekokousta.

Mutta se on jo toisen tarinan aihe.

Lue lehti