Matkakertomus: viikonloppu Valko-Venäjällä

Teksti: Nuutti Hyttinen

Kuten monet minut tuntevat tietävät, harrastan geokätköilyä. Maailmanmatkaaja-haasteessa kätköilijän tulee löytää kalenterivuoden aikana kätkö kuudesta eri valtiosta kuuden eri kalenterikuukauden aikana. Tavoitteeni on suorittaa haaste kuluvan vuoden aikana. Sain houkuteltua maaliskuun matkalle mukaan laajalti matkustelleen ystäväni, ja viikonloppureissulle piti löytää maa, jossa kumpikaan ei ollut vielä käynyt. Kohteeksi valikoitui Minsk, joka on mukavan lyhyen lentomatkan päässä Helsingistä.

Valko-Venäjälle on helmikuun alusta alkaen voinut matkustaa ilman viisumia, jos maahan saapuu suoralla lennolla EU-jäsenmaassa sijaitsevalta lentokentältä ja oleskelee maassa korkeintaan viisi päivää. Minskiin lentää Helsinki-Vantaalta Valko-Venäjän kansallinen lentoyhtiö Belavia maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Pienellä CRJ200-suihkukoneella tehdyn, 1 h 20 min lentomatkan jälkeen olimme perillä Minskissä. Lentokentällä meitä odotti bussikuljetus erikoiselta näyttävään terminaalirakennukseen. Ennen passintarkastusta ohitimme “obligatory traveller’s insurance” -kojun, koska molemmilla oli jatkuva matkavakuutus voimassa. Passintarkastukseen päästyämme kojun merkitys kävi ilmi: passintarkastaja esitti minulle, että vain kyseisestä kojusta hankittu matkavakuutus kelpaisi. Minä, kuten lähes kaikki muutkin matkustajat, kävimme kiltisti ostamassa 4 € maksaneen matkavakuutuksen. Matkaseuralaiseni sen sijaan väitteli passintarkastajan kanssa, kunnes pitkän väännön jälkeen passintarkastaja myönsi, että Suomesta hankittu matkavakuutus kelpaa.

Koska kentältä ei ole raideyhteyttä keskustaan, olimme varanneet ennakkoon taksikyydin hotelliimme. Kuljettaja odotti meitä terminaalissa ja noin kolmen vartin ajon jälkeen olimme perillä. Yövyimme hotelli Monastyrskissä, joka on hotelliksi muutettu entinen luostari aivan kaupungin keskustassa. Hotelli oli siisti ja viihtyisä, huone tilava ja vastasi odotuksiamme. Ensimmäisenä iltana kävimme kaupungilla kävelemässä ja syömässä. Kaupunki vaikutti rauhalliselta ja keskustan rakennuskanta koostui enimmäkseen 3-5-kerroksista, vanhoista rakennuksista.

Lauantain pääohjelmana oli vierailu Suuren isänmaallisen sodan museoon, joka sijaitsee kävelymatkan päässä keskustasta kaupunkia halkovan Svislatsjoen varressa. Sen edessä on korkea, neuvostotyylinen monumentti ja museohallin kuvun päällä liehuu punalippu. Vierailuun on helppo käyttää useampi tunti aikaa: museo käsittelee toisen maailmansodan kokonaisuudessaan valokuvien, erilaisten esineiden ja sotakaluston muodossa. Nähtävillä on niin aseita, panssarivaunuja, lentokoneita kuin erilaisia installaatioitakin. Museon yhteydessä oli myös erillinen, pienempi näyttely, jossa esiteltiin Valko-Venäjän myöhempää historiaa konfliktien ja armeijan näkökulmasta.

Museovierailun jälkeen jatkoimme kaupunkikierrosta etsimällä talon, jossa John F. Kennedyn murhasta epäilty Lee Harvey Oswald asui vuosina 1959-1962 Neuvostoliittoon loikattuaan. Rakennus löytyi; talo ei kuitenkaan sisällä muistolaattaa tms. Oswaldiin liittyen. Muutaman citykätkön jälkeen oli illallisen aika. Ruokailun osalta keskeinen haaste olivat ainoastaan kyrillisin kirjaimin kirjoitetut ruokalistat.

Sunnuntain vierailukohde oli Mirin linna noin puolentoista tunnin bussimatkan päässä Minskistä. Bussimatkalla nähty maaseutu näytti siltä, että mikään ei ole muuttunut sitten neuvostoaikojen. Linna sisälsi laajan näyttelyn valokuvia ja erilaisia esineitä liittyen Valko-Venäjän historiaan. Kylä, jossa linna sijaitsi, oli melkoinen kontrasti Minskiin.

Suosittelen Minskiä hieman erilaisena kaupunkilomana viikonloppukohteeksi. Hinnat paikan päällä ovat edullisia; länsimaisia ketjuja kaupungissa ei juuri näkynyt. Kannattaa varautua siihen, että paikallisten kanssa kommunikointi voi olla hieman haastavaa, ellei puhu valkovenäjää tai venäjää. Geokätköilijän kannalta oman haasteensa muodosti se, että etsimistämme kätköistä noin kaksi kolmasosaa vaikutti olleen kadoksissa.

Lue lehti