Emme saa unohtaa Ukrainaa, tai olemme itse seuraavia

Venäjän presidentti Vladimir Putin vierailee parhaillaan Suomessa tasavallan presidentti Sauli Niinistön vieraana. Suomi on perinteisesti profiloitunut rauhanrakentajana maailmalla, ja tänään olisikin hyvät mahdollisuudet ylläpitää mainetta rauhan ja vakauden rakentajana. Tämänpäiväisissä keskusteluissa tuleekin vaatia Venäjää poistumaan miehittämiltään alueilta eli Krimiltä ja Itä-Ukrainasta.

Venäjä on vuodesta 2014 asti miehittänyt laittomasti Ukrainalle kuuluvaa Krimin niemimaata ja käynyt sotaa Itä-Ukrainassa. Yhdysvallat ja Euroopan unioni vastasivat tuolloin asettamalla Venäjälle taloudellisia pakotteita. Jotkin kansainväliset tahot myös jäädyttivät Venäjän osallistumisen toimintaansa.

Eri tahot ovat kuitenkin olleet viime aikoina valmiita antamaan myönnytyksiä Venäjälle, esimerkiksi purkamalla pakotteita tai palauttamalla Venäjän äänioikeus Euroopan neuvoston kokouksissa. Tämä on väärä tie. Kaikenlaisten myönnytysten tekeminen Venäjälle erilaisten pakotteiden suhteen legitimoi toimintaa, jonka vuoksi pakotteet ja toimet alunperin tehtiin. Ei voi olla niin, että kun Venäjä miehittää itsenäiseltä valtiolta alueen, asetetaan pakotteet, odotellaan viisi vuotta ja sitten puretaan pakotteet ilman, että Venäjä on poistunut miehittämiltään alueilta. Tällainen toiminta tekee muiden maiden alueiden miehittämisestä hyväksyttävää.

Kuvitellaan tilanne, jossa Venäjä miehittää vaikkapa Suomelta alueen, esimerkiksi Pohjois-Karjalan tai Kymijoen itäpuolisen alueen. Kansainvälinen yhteisö oletettavasti reagoi jotakuinkin samoin kuin Krimin tilanteessa vuonna 2014, eli tuomitsemalla teon ja asettamalla heppoisia pakotteita Venäjälle. Pakotteet pysyvät viitisen vuotta, asia unohtuu muualla kuin Suomessa ja muut ovat valmiita purkamaan pakotteet, vaikkei Venäjä ole poistunut Suomelta miehittämiltään alueilta. Kuinka moni hyväksyy tämän? Minä en. Joku tietysti miettii, että noin ei voi käydä tai tule käymään Suomelle. Näin on kuitenkin käynyt jo Venäjän liittoutumattomalle naapurimaa Ukrainalle ja tilanne jatkuu edelleen. Vastaavaa toimintaa ei pidä hyväksyä ollenkaan. Siten suojellaan Suomenkin koskemattomuutta.

Miehitys Krimillä ja sotatoimet Ukrainassa tuskin päättyvät ilman nykyistä kovempia pakotteita. Onkin ryhdyttävä tilanteen vaatimiin ankariin toimiin Venäjän pakottamiseksi poistumaan Ukrainan alueelta. Tarpeeksi kovilla taloudellisilla pakotteilla tehdään miehityksen jatkaminen mahdottomaksi ja osoitetaan Venäjälle, ettei vastaaviin toimiin tule ryhtyä jatkossakaan, sillä seuraukset ovat ankarat. Tämä nostaa myös kynnystä kohdistaa vastaavia toimia esimerkiksi Suomea kohtaan. Siksi onkin Suomen edun mukaista olla etujoukoissa vaatimassa näitä ankarampia toimia. Kun Venäjä saadaan poistumaan Ukrainasta, voidaan pakotteet purkaa ja palata normaaliin kaupankäyntiin. Tämä on suomalaisen viennin ja talouselämän etu.

Arvaamattomuutensa vuoksi Venäjään on suhtauduttava varauksella, vaikka Ukraina vapautuisikin miehityksestä. Venäjä pyrkii saamaan otetta Euroopan maista kaikin keinoin, joten esimerkiksi Itämeren kaasuputkia ja muuta energiariippuvuutta Venäjästä on vastustettava ja vältettävä. Suomen on aina pidettävä huolta vahvan oman puolustuksen ylläpidosta sekä huoltovarmuuden toimivuudesta. Ukrainan tilanne on viimeinen varoitus ja hälytyskello siitä, mitä Venäjä on valmis tekemään naapurimailleen.

Emme saa unohtaa Ukrainaa, tai olemme itse seuraavia.