attachment-image

Elias Simojoki 120 vuotta

Tänään 28. tammikuuta on Elias Simojoen syntymäpäivä. Hänen syntymästään on kulunut nyt 120 vuotta. Helsingin Akateemiset Perussuomalaiset HAPSU kunnioittaa tämän suomalaisen suurmiehen muistoa. Eläköön Elias Simojoen henki kansallismielisessä nuorisossa!

Simojoesta voi lukea hänestä kirjoitetuista elämäkerroista, joista verkossa on luettavissa kansallismielisen aktiivin Tuukka Kurun Sarastus-verkkolehdessä ilmestynyt artikkeli ”Palava pensas”. Ohessa HAPSU:n puheenjohtaja Nico Anton Saramon Elias Simojoen 120-vuotispäivän kunniaksi pitämä puhe:

 

Elias Simojoen syntymästä tulee kuluneeksi 120 vuotta, ja näiden pyöreiden vuosien kunniaksi olemme kokoontuneet tänne Hietaniemen sankariristille muistamaan tätä kolmen sodan veteraania. Simojoki ei ole haudattu tänne vaan Kiuruvedelle, jossa hän toimi kappalaisena.

Elias Simojoki syntyi 28. tammikuuta 1899. Hänen isänsäkin oli pappi ja Simelius–Simojoen suku tunnetaan muutenkin pappissukuna. 19-vuotiaana lyseolaisena hän osallistui Vapaussotaan ja sen jälkeen ilmoittautui vielä, vastoin vanhempiensa toiveita, heimosotiin, joissa hän osallistui kahteen retkeen. Perustaessaan Akateemista Karjala-Seuraa 23-vuotiaana teologian opiskelijana Simojoki oli kahden sodan veteraani ja hän oli ollut mallina sekä Lahteen että Tampereelle pystytetyille Viktor Janssonin veistämille Vapaudenpatsaille.

Elias Simojoki oli Akateemisen Karjala-Seuran valajäsen numero 1 ja yhdistyksen keskeishahmoja. Hän toimi yhdistyksessä eri luottamustehtävissä elämänsä loppuun asti, ei koskaan kuitenkaan puheenjohtajana. Simojoki oli AKS:ssä kiihkeiden puheiden pitäjä ja karismaattinen taistelutahdon lietsoja. Johtajana hän toimi 1930-luvulla Lapuan liikkeen ja Isänmaallisen Kansanliikkeen nuorisojärjestöissä. Simojoki valittiin kansanedustajaksi kaksissa eduskuntavaaleissa.

Simojoki ei ollut poliittisesti kovin käytännöllinen henkilö, ja hänen radikaali toimintansa IKL:n nuorisojärjestössä aiheutti lakkautusvaaran koko puolueelle. Simojoki itse katsoi poliittisten realiteettien yli ja haaveili suomensukuisten kansojen vapaudesta ja elävän suomalaisen kansanruumiin täydestä kansallisesta heräämisestä. Simojoki kaatui talvisodassa 40-vuotiaana. Hänen toimintansa pohjana oli koko hänen elämänsä ajan nuoriso- ja opiskelijatoiminta. Nuorisossa, toisin kuin vallitsevassa poliitikkosukupolvessa, hän näki luonteenlaadulleen ja aatteelleen sopivaa kiihkoa, energiaa ja vilpittömyyttä. Kuten Simojoki asian ilmaisi:

”Isänmaallinen Kansanliike on suurelta osaltaan nuorisoliike. Nuoruudenusko on väkevä ja siirtää vuoria. Sen tulevaisuudennäkemys lävistää tulevaisuuden eripuran ja se tajuaa intuitiivisesti, mitä on silloin tehtävä, kun vanhojen ja viisaiden usko pettää, ja ns. reaalipoliittiset laskelmat puhuvat toista kuin nuoruus. Nuoruus ei vaadi itselleen mitään. Se ei tee opportunistisia laskelmia eikä huolehdi omasta tulevaisuudestaan silloin, kun se lähtee taisteluun sen aatteen puolesta, joka on sen tunnolle kirkastanut. Nuoriso kieltäisi oman olemuksensa, jos se astuisi sovittelujen tielle nykyisessä henkisessä taistelussa. Se ei tyydy seisomaan tuuliviirinä näiden rintamien välillä. Hellittäkää ajoissa otteenne nuorisosta, te, jotka koitatte sitä pakottaa!”

Elias Simojoen idealismia ja uskoa tarvitaan nykyään entistä kipeämmin. Kuten Simojoen vaikuttaessa, talvisodan alla, Suomen kansa elää nytkin liian tyytyväisenä, liiaksi tiedostamatta sitä kohtaavaa uhkaa. Kansamme olemassaolon ja tulevaisuuden turvaamiseen tarvittiin määrätietoisia ja kunnianhimoisia toimia niin 30-luvulla, nykyään kuin vast’edeskin. Simojoki herätti aikansa nuorisoa olemaan valveilla ja puolustamaan kansaansa. Eläköön 120 vuotta sitten syntyneen Elias Simojoen henki meissä yhä!

 

Ne voittomme lunnaat jos kalliit lie,

niin sittenkin kesken on työmme.

Ja kyynelin käyty jos onkin se tie,

niin kerran me vieläkin lyömme.

Niin kauan on iskevä Suomen mies

kuin uhma sen kalvassa kestää

kuin katkoo ne kahleet, kun kirpoo se ies,

mi heimomme herruutta estää!