attachment-image

HAPSU:n vapunpäivä 2019

Helsingin Akateemiset Perussuomalaiset HAPSU järjesti yhdessä Helsingin Perussuomalaisten Nuorten kanssa perussuomalaisen vapputapahtuman Kansalaistorilla. Tilaisuudessa pitivät puheensa Helsingin PS-Nuorten puheenjohtaja Teppo Marttinen, PS-Nuorten puheenjohtaja Asseri Kinnunen ja HAPSU:n puheenjohtaja Nico Anton Saramo. Tilaisuudessa oli tarjoilua ja kävimme sen jälkeen kiertelemässä kaupungin muissa vapputapahtumissa, ruokailemassa ja illalla osallistuimme Helsingin PS-Nuorten Ryhtiliikkeeseen. Kiitos kaikille osallistuneille ja kiitos Helsingin PS-Nuorille järjestelyistä! HAPSU:n Saramon puheen teksti kuvien jälkeen. Hyvää kevättä!

Teppo Marttisen vappupuhe.

Asseri Kinnusen vappupuhe.

Nico Anton Saramon vappupuhe.

 

Nico Anton Saramon vapun päivänä 2019 pitämä puhe:

Hyvät naiset ja herrat!

Olen Nico Anton Saramo, Helsingin Akateemisten Perussuomalaisten HAPSU:n puheenjohtaja. HAPSU on, paitsi Perussuomalaisten Nuorten jäsenjärjestö, myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan HYY:n piirissä toimiva opiskelijajärjestö. HYY ja sen piirissä olevat järjestöt ylläpitävät ylioppilaskulttuurin vappuperinteitä. Vanhan kirkollisen pyhän ja työväen juhlan lisäksi vappu onkin olennaisesti myös ylioppilaiden juhla. Näin ylioppilasjärjestön puheenjohtajana haluan tuoda teille tervehdyksen ylioppilaskunnan piiristä ja kertoa, mitä sinne kuuluu ja mikä on HYY:n tilanne perussuomalaisesta, kansalliskonservatiivisesta näkökulmasta.

Nykyisten ylioppilaskunnan säädösten mukaan ylioppilasjärjestöjen on noudatettava yhdenvertaisuussuunnitelmaa, jossa on kirjaukset muun muassa sukupuolineutraaleista vessoista ja moderneihin ihmisoikeuskäsityksiin ja rasismin vastaisuuteen sitoutumisesta. HAPSU näkee vaatimuksessa sitoutua tällaiseen ohjelmaan ilmeisiä riskejä ja mielivallan mahdollisuuksia. Olemmekin vaatineet, että yhdenvertaisuussuunnitelman sijaan ylioppilasjärjestöiltä tulisi edellyttää sitoutumista yhteisöllisyyssuunnitelmaan, jossa järjestöt sitoutuisivat isänmaallisuuteen ja ylioppilasperinteisiin.

Pelkäämämme riskit alkoivat realisoitua yllättäen nopeasti, kun HYY ilmoitti pari kuukautta sitten, että se selvittää, täyttääkö HAPSU HYY:n sääntöjen vaatimukset ja onko toimintamme yhteensopiva yhdenvertaisuussuunnitelman kanssa. Vielä emme tiedä, suvaitseeko ylioppilaskunta toimintamme jatkuvan piirissään myös tulevaisuudessa.

HYY:n piirissä on satoja erilaisia järjestöjä. Siellä on muidenkin puolueiden kuin perussuomalaisten yhdistyksiä, on ainejärjestöjä, uskonnollisia yhdistyksiä, liikuntaseuroja, kuoroja ja muita. Suomalaisessa perinteessä ylioppilaskunta on ollut kaikkien opiskelijoiden yhdysside, jonka sisällä erilaiset ryhmät ovat voineet järjestäytyä ja toimia osana yhtä ylioppilaskuntaa. Tällainen yhtenäiskulttuurin aika näyttää olevan päättymässä. Tilalle on tulossa amerikkalaismallinen poliittisen korrektiuden kulttuuri, jossa ylioppilaskunnan tulee olla yksi suuri turvallinen tila, jonne eivät poikkipuoliset sanat ja jotakuta mahdollisesti provosoivat ajatukset mahdu. Tämä käänne tarkoittaa vapaamuotoisen ja monipuolisen akateemisen debatin, yliopiston piirissä toimivien rikkaan esseekulttuurin ja ylioppilaskulttuuriin kuuluvan räiskyvyyden, boheemiuden ja omalaatuisuuden kitkemistä, tasapäistämistä ja loppua.

Britanniasta olemme kuulleet yksittäisistä tapauksista, joissa yliopisto-opiskelijoiden opintojen suoritus on keskeytetty. Yhdessä tapauksessa tunnustavan perinteisen kristityn kyky toimia sosiaalityöntekijänä kyseenalaistettiin, koska hänen käsityksensä avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona asetti ihmiset eriarvoiseen asemaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella ja oli siis tuomittavaa homofobiaa. Hän ei perääntynyt näkemyksistään ja hänen oikeutensa saada sosiaalialan tutkintoa ja sitä kautta saada ammatti sosiaalityöntekijänä evättiin. Toisessa tapauksessa UKIP-Nuorten piiriaktiiville ei annettu suoritusmerkintää pakollisesta kurssista, jos tämä ei perinpohjaisesti sanoutuisi irti rasistisista näkemyksistään. Hän katsoi, että oikeaksi kokemistaan näkemyksistä irtisanoutuminen tutkinnon ja ammatin vuoksi olisi epämoraalista, eikä saanut kurssia suoritettua. Nämä saattavat kuulostaa absurdeilta uutisilta jostain kaukaa, mutta olen huolissani kuullut uutisia Itä-Suomen yliopistosta, jossa tänä vuonna on estetty Suomen Sisun aktiivia osallistumasta etnisten ryhmien suhteita käsittelevälle kurssille, koska hänen panoksensa tuntien keskusteluihin vaaransi muiden opiskelijoiden, etenkin herkkien maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden turvallisen tilan. Opiskelija ei ollut solvannut ketään tai edes varsinaisesti kertonut poliittisia näkemyksiä, vaan keskusteltaessa tiettyjen ryhmien huonommasta pärjäämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa hän oli rohjennut esittää ajatuksen, että syy näiden ryhmien heikommasta kyvystä tulla toimeen yhteiskunnassamme löytyisi suomalaisten ilkeyden ja rasistisuuden sijaan näistä ihmisryhmistä itsestään.

Suuressa suvaitsevaisuudessaan ja yhdenvertaisuudessaan edistyksellinen nyky-ylioppilaskunta ei edusta niiden arvokkaiden instituutioiden jatkumoa, johon ne ovat kuuluvinaan. HYY:ssä on samat kuoret, nimet, asiapaperit ja tunnukset, mutta luonne oli aiemmin jotain muuta kuin mitä nyt halutaan olla. 1960-luvun radikaalien kumous on sysännyt kansalliskonservatiiviset vanhan ylioppilaskulttuurin jatkajat täysin syrjään ja valtaa käyttävät kovin toisenlaiset ihmiset. Ylioppilaskunta ei kuitenkaan voi paeta menneisyyttään. Ylioppilaiden soihtukulkueen, jota HYY nykyään järjestää, perusti alun perin Akateeminen Karjala-Seura ja se oli aikansa 612-kulkue.

Onko tällä historialla sitten merkitystä? Emmehän ole historian vankeja, vaan voimme tehdä ja totisesti myös teemme asioita toisin kuin edeltäjämme. Ylioppilaskunnan alistaminen amerikkalaisen kohukulttuurin ja sisältövaroitusten (trigger warning) ehdoille kertoo osaltaan kulttuurimme amerikkalaistumisesta ja yhteiskuntamme polarisaatiosta. Se kertoo myös kasvavien ryhmäintressien noususta. Siinä missä ennen saimme tyytyä kieliriitoihin, ristiriitoihin eri sosiaalisten ryhmien asioiden hoidossa ja maaseudun sekä kaupungin vastakkainasettelun kaltaisiin juopiin, on niiden rinnalle nousemassa uusia yhteiskuntaa entisestään sirpaloittavia kiistakapuloita. Siinä missä ylioppilaskunnan kansallishenkisessä menneisyydessä vallitseva identiteettipolitiikka perustui suomalaisuuteen, perustuu nykyinen identiteettipolitiikka – tai identiteettipolitiikat – useisiin erilaisiin etnisiin ja seksuaalisiin vähemmistöihin, joita ilmestyy jatkuvasti lisää. Niillä on yhä vähemmän yhteistä kokemuspintaa ja yhteisiä tavoitteita keskenään. Ja kun niitä loukkaa, on loukannut aikamme kaikkein pyhintä. Sellaiseen puututaan kovalla kädellä, ettei koko monikulttuurinen järjestys kaatuisi kuin korttitalo.

Samalla tavalla kuin kevät on nyt puhkeamassa kukkaan, on aistittavissa myös uuden kansallisen herätyksen nupun avautumista. Hitaasti, mutta jos vanhat merkit historian sykleistä mitään kertovat, vääjäämättömästi, suomalainen kansa rohkaistuu ja vahvistuu vielä ja voittaa tämän monikulttuurisen painajaisen. Tämä säröillä oleva lukuisten erityistarpeita kaipaavien ryhmien tilkkutäkki ei kestä vaikeiden aikojen läpi vaan murtuu palasiksi. Kansallisen herätyksen aika koittaa jälleen ja on meidän tehtävämme tehdä ajasta oikea. Niin ylioppilaiden kuin työläisten, kumpikin ryhmä omalla tavallaan yhteiskuntamme nykyisen ja tulevan selkärangan, on herättävä toimimaan yhden kotimaan, yhtenäiskulttuurin, yhden kielen ja yhden mielen, yhden todellisen Suomen kansan puolesta. Tänään vastustajamme voivat nöyryyttää, kiusata, häiritä ja hyökätä meitä vastaan. He voivat haukkua, vähätellä ja kauhistella meitä. Mutta heidän järjestelmänsä ei ole luonnollinen eikä se tule kestämään. Kansallismielisten marssi läpi instituutioiden on alkanut. En vähättele sitä suurta työtä, joka on edessämme, enkä niitä vaikeuksia, joita kansallismielisyys kohtaa ja tulee vielä pitkään kohtaamaan, mutta näin kevään juhlana olen toiveikas. Kevät tulee aina. Se saattaa olla kolea ja se saattaa kohdata takatalven, mutta sitä ei voi pysäyttää. Mikään ei voi pysäyttää aatetta, jonka aika on tullut.

Rakkaat suomalaiset: Hyvää vappua!