Marssi läpi instituutioiden

Perussuomalaisten Nuorten Rahvas-lehden uusimmassa numerossa 5/2018 on mm. HAPSU:n puheenjohtajan Nico Anton Saramon kirjoitus ylioppilaskunta- ja seurakuntavaaleista sekä nuorisojärjestön vuoden 2019 puheenjohtajan, HAPSU:n jäsen Asseri Kinnusen haastattelu. Näissä tulevaan katsovissa merkeissä HAPSU toivottaa hyvää uuttavuotta!

Nico Anton Saramon kirjoitus:

Marssi läpi instituutioiden

”Pieniä” vaaleja ei tule väheksyä

Eduskunta on poliittisen elämän keskeinen näyttämö ja lait muutetaan siellä. Kansallismielisyyden valta ei kuitenkaan ole suoraan sama kuin kansallismielisen puolueen eduskuntapaikkojen määrä. Valtaa on monenlaista. Tämän sai SDP huomata 1916–1917, kun puolueella oli 51 prosenttia parlamentin paikoista, mutta se ei silloisessa poliittisessa tilanteessa saanut haluamiaan muutoksia läpi. Sittemmin sosialistit ovat pedanneet itselleen tilanteen, jossa toimintaympäristö on heidän aatteelleen suosiollinen. Marksilaisuuden marssi läpi instituutioiden on toteutettu Gramscin aikoinaan hahmotteleman kulttuurihegemonian ajatuksen hengessä. Tämä hegemonia kuuluu nyt liberaaleille ja sosialisteille, joiden keskeistavoitteet ovat valtavirtaa ja yleisesti hyväksyttyjä ”länsimaisia arvoja”.

Abstraktimman metapoliittisen ja kulttuurillisen tason lisäksi suoraa, vaaleilla saavutettavaa valtaa voi saada muidenkin kuin niin sanottujen valtiollisten vaalien kautta. Yleisiä, julkisia vaaleja, joihin puolueet ensisijaisesti panostavat ja joita media sekä suuri yleisö seuraavat ovat eduskuntavaalit, europarlamenttivaalit, presidentinvaalit ja kuntavaalit. Näiden lisäksi on loputon pienempien vaalien kenttä, joissa valitaan luottamushenkilöitä erinäisiin yhdistyksiin ja julkisyhteisöihin. Kaksi merkittävää julkisyhteisöä, joihin valitaan ylin päättävä elin suoralla, (puolue)poliittisella vaalilla ovat seurakunta ja ylioppilaskunta. Olin syksyllä 2018 ehdolla sekä Mäntsälän seurakunnan kirkkovaltuustoon että Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon. Pidän sekä kirkkovaltuustoa että ylioppilaskunnan edustajistoa instituutioina, joihin nationalististen ja traditionalististen tahojen tulisi panostaa. Seurakuntavaaleihin ja edustajistovaaleihin on luontevaa asettaa avoimen poliittisia listoja ja niissä on potentiaalia tavoitteillemme.

HAPSU kasvattaa suosiotaan Helsingin yliopistossa

Ylioppilaskunnan edustajistovaalit järjestetään kunkin yliopiston ylioppilaskunnassa joka toinen vuosi. Helsingin Akateemiset Perussuomalaiset HAPSU asettaa HYY:n edustajistovaaleihin aina oman listan. Vuonna 2018 perussuomalainen lista onnistui yli kaksinkertaistamaan ehdokasmääränsä edellisvaaleihin verrattuna ja listan äänimäärä kasvoi yli 50 % vuoteen 2016 verrattuna. HAPSU:n tavoitteena on nyt saada paikka HYY:n edustajistoon vuoden 2020 edustajistovaaleissa. Meillä on siihen asti aikaa pohjustaa tulevaa edustajistopolitiikkaamme ohjelma- ja kannanottotyöllämme. Eniten ääniä keräsivät näkyvimmin profiloituneet ehdokkaamme, joita olivat tällä kertaa yhdistyksen puheenjohtaja, puheita kansallismielisissä tilaisuuksissa viimeisen vuoden aikana pitänyt Nico Anton Saramo, yhdistyksen perustajajäsen ja koko Suomen modernin kansallismielisen liikkeen keskeisaktiiveihin kuuluva Teemu Lahtinen sekä ainejärjestönsä lehden päätoimittaja, kirjailija Jasmina Ollikainen. Huomionarvoista kuitenkin on, että kaikki ehdokkaat toivat ääniä listalle. Listan ehdokasmäärä on yksi hyvä lähtökohta hyvän tuloksen saamiseksi. Toinen asia, josta haluan vielä kiittää kaikkia ehdokkaita, on, että jokainen teki kampanjatyötä. Kampanjatyön ei tarvitse olla suurieleistä eikä se edellytä välttämättä rahallista panosta, että se alkaa tuoda ehdokkaalle ääniä. Jokainen ehdokas hoiti ehdokkuuteen liittyvät perusasiat ja se hyödytti koko listaa.

HYY-vaaleissa 2018 oli yhteensä 519 ehdokasta, joista 60 valittiin edustajistoon. Vaaleissa annettiin 8 700 ääntä ja äänestysprosentti oli 33,26. Vaaliliittoja oli 29 ja ne muodostivat yhteensä 11 rengasta. Perussuomalainen vaaliliitto oli omana renkaanaan. Lista sai 98 ääntä. Alin rengasvertailuluku, jolla edustajistoon sai paikan, oli 133,4, eli lähestymme läpipääsyn raja. Perussuomalaisten yliopistokannatukseksi mitattiin näissä vaaleissa 1,1 prosenttia. Suurimassa osassa Suomen ylioppilaskuntia on edustajistovaalit syksyllä 2019. Vaalityön aloittamisen aika on nyt. Kehotan asettumaan ehdolle myös siinä tapauksessa, jos tuntuu, että läpipääsyn mahdollisuuksia ei ole. Tekemisen meno generoi lisää toimintaa ja voi tuoda listalle uuden ehdokkaan ja uutta näkyvyyttä, jotka saattavat mahdollistaa läpipääsyn. Säännöllinen listan asettaminen joka vaaliin myös luo toiminnalle pysyvyyttä ja saa niin potentiaaliset kannattajamme, tulevat aktiivimme kuin poliittiset vastustajamme huomaamaan meidät.

Akateeminen Karjala-Seurakin aloitti tyhjästä

Ylioppilaskuntavaalitkin ovat pitkäjänteistä vaikutustyötä, jonka hedelmät korjataan pidemmän ajan saatossa. HAPSU:n suuri esikuva, Akateeminen Karjala-Seura, aloitti sekin aikoinaan tyhjästä. 1920-luvun alussa sen oli vaikea kerätä itselleen ensimmäiset sata jäsentä. Kuten eräässä AKS-historiikissa todetaan, yhdistyksen julistus oli ”peräti vastakkainen tuon ajan yksilöä hellivälle ja kokonaisuuden vain yksilön palvelijaksi alentamalle hengelle”. ”Ajan henki alleviivasi yksilön oikeuksia”, mutta ”AKS julisti vain yksilön velvollisuuksia”. AKS:n anti-liberalismille ei ollut automaattista paikkaa ja kysyntää vaan sen tuli taistella ne itselleen. 1920-luvun lopulla Akateeminen Karjala-Seura sai jo yli 51 % HYY:n edustajiston paikoista. Se sai ylioppilaskunnan hallitukseen kahden kolmasosan määräenemmistön ja piti hallussaan Ylioppilaslehden päätoimittajan paikkaa.

»Lippumme alla ja lipullemme minä vannon kaiken sen nimessä, mikä minulle on pyhää ja kallista, uhraavani työni ja elämäni Isänmaalleni, Suomen kansallisen herättämisen, Karjalan ja Inkerin, Suuren Suomen puolesta. Sillä niin totta kuin minä uskon yhteen suureen Jumalaan, niin minä uskon yhteen suureen Suomeen ja sen suureen tulevaisuuteen.»

 

Akateemisen Karjala-Seuran vala.

”Perinteisen kansankirkon puolesta”

Seurakuntavaalit jäivät osaltani tällä kertaa enemmän kokeiluksi, sillä en onnistunut saamaan muita ehdokkaita kanssani samalle listalle. Listavaalissa yhden hengen lista ei ole yleensä vaalitaktisesti kovinkaan järkevä veto. Asetin listan silti – ensinnäkin siksi, että olin käynyt potentiaalisten muiden ehdokkaiden kanssa keskusteluja listan asettamisesta jo yli vuoden ajan ja omalta osaltani jo tehnyt päätöksen omasta listasta. Jonkun on myös toimittava äänenä autiomaassa ja raivattava tie sekä tasoitettava polku tuleville tekijöille. Listan nimeksi panin ”Perinteisen kansankirkon puolesta”, minkä tarkoitus oli kertoa ehdokaslistaa ohimennenkin katsovalle, mistä on kyse. Tämä ei ole normaalitila seurakuntavaalilistoissa, joten näinkin yksinkertaisella keinolla voi erottua. Moni mäntsäläläinen on nyt tullut tietoiseksi listasta ja neljän vuoden päästä Perinteisen kansankirkon puolesta tekee paluun, toivottavasti suuremmalla ehdokasmäärällä.

Tämän listan lisäksi Mäntsälässä seurakuntavaaleihin osallistui kolme puoluepoliittista listaa (keskusta, kokoomus ja sosiaalidemokraatit) sekä yksi sekalista. Tavoitteeni on rakentaa niiden rinnalle kansallismielinen ja perinteiseen uskonkäsitykseen sitoutunut traditionalistis-nationalistinen lista. Sain ensikertalaisena 23 ääntä seurakuntavaaleissa. Olen tyytyväinen äänimäärääni, ottaen huomioon, että kirkkovaltuuston äänikuningatar sai 76 ääntä ja alin äänimäärä, jolla kirkkovaltuustoon pääsi, oli 21. Mäntsälän kirkkovaltuustossa on 27 paikkaa.

Seurakuntavaaleilla vaikutetaan koko kirkon toimintaan

Valtakunnallinen prosentti oli 14,4. Vaalit pidetään neljän vuoden välein eli seuraavaksi ne järjestetään loka-marraskuussa 2022. Joka vaaleissa on myös seurakuntia, joissa ehdokkaita ei asetu enemmän kuin mitä on paikkoja: tällöin toimitetaan sopuvaalit, joissa kaikki ehdokkaat tulevat valituiksi. Kampanjaa käyviä ehdokkaita voi olla vähän, mikä on aktiiviselle ehdokkaalle mahdollisuus.

Seurakuntavaaleissa valitaan kirkkovaltuusto. Koska Mäntsälän seurakunta on itsenäinen seurakunta, vaaleissamme valittiin vain kirkkovaltuusto. Mikäli seurakunta kuuluu seurakuntayhtymään, käydään kahdet vaalit. Seurakuntayhtymälle valitaan yhteinen kirkkovaltuusto ja yhtymään kuuluville seurakunnille valitaan seurakuntaneuvostot. Seurakuntavaalit on myös tapa vaikuttaa koko kirkon toimintaan, sillä kirkkovaltuustojen jäsenet ovat valitsemassa edustajia kirkolliskokoukseen, joka on Suomen evankelisluterilaisen kirkon ylin päättävä elin, kaksi kertaa vuodessa kokoontuva kirkon ”parlamentti”. Se päättää monista kirkon opillisista ja käytännöllisistä asioista.

Lopuksi

Kuten edellä lainaamastani AKS:n valasta käy ilmi, kristinusko ja suomalainen nationalismi ovat eläneet symbioosissa ja tukeneet toinen toisiaan. Vielä 1960-luvun lopulla, kun Pariisin kohtuuttommasta sodanpäätössopimuksesta ja sen myötä mm. AKS:n lakkauttamisesta oli kulunut yli 20 vuotta, arkkipiispa sekä seitsemän piispaa yhdeksästä olivat AKS-veljiä. Seuran keskeinen hahmo, valajäsen numero 1, palavia puheita pitänyt, elämänsä niin Jumalalle kuin isänmaalle antanut Elias Simojoki oli sekä pappi että vapaus- ja heimosoturi, joka jatkoi taisteluaan elämänsä loppuun asti. Teologian ylioppilaat olivat ylipäätään yliedustettuina AKS:n valajäsenissä.

Nationalismin tavoitteena on oman kansan olemassaolon, jatkuvuuden ja aseman turvaaminen. Se on varsin perustava ja fyysinen tarkoitus. Ihminen ei elä ainoastaan leivästä vaan kansanruumis tarvitsee fyysisen puolen lisäksi myös henkisen puolen. Kansa tarvitsee sielun ja sen tarjoaa Suomen kansalle luterilainen kirkko. Kirkko taas instituutiona on konservatiivinen linnake, joka ylläpitää kansamme hengellisyyttä ja henkisiä perinteitä. Aatteellisen vaikutustyön on läpäistävä yhteiskuntamme kaikki kerrokset. Ahkera kirjoittelu niin julkisilla kuin ei-julkisilla areenoilla, puheenvuorojen pitäminen erilaisissa tilaisuuksissa ja rakentava, pitkäjänteinen ja muiden luottamuksenarvoiseksi katsoma toiminta palkitaan ennen pitkää ja voi maksaa itsensä takaisin yllättävissäkin yhteyksissä.

Oma lukunsa on kaikki se työ ja vaikutus, jota kirkkovaltuutettu tai ylioppilaskunnan edustajiston jäsen voi luottamustehtävässään tehdä ja saada aikaan. Jääköön se toisen kirjoituksen aiheeksi. Asettukaa ehdolle ja muistakaa äänestää myös vähäpätöisemmiksi mielletyissä vaaleissa! Jokaisella on paikkansa nationalistien pitkässä marssissa läpi instituutioiden!

Kirjoittaja on Helsingin Akateemisten Perussuomalaisten puheenjohtaja.