Reportaasi heimosotien 100-vuotistilaisuudesta

Helsingin Akateemiset Perussuomalaiset HAPSU järjesti 20. joulukuuta 2018 heimosotien satavuotistilaisuuden. Vierainamme tilaisuudessa oli Viron konservatiisen kansanpuolueen EKRE:n Suomen osaston delegaatio.

20. joulukuuta 1918 perustettiin Viron Avustamisen Päätoimikunta. Tämän kunniaksi keräännyimme tasan sata vuotta myöhemmin toimikunnan perustamisrakennuksen eli nykyisen Presidentinlinnan edustalle. Toimikunta kokosi suomalaisia vapaaehtoisia avustamaan veljeskansaamme. Presidentinlinnan Mariankadun portailla HAPSU:n puheenjohtaja piti tervetulopuheen ja kertoi heimosodista ja heimoaatteesta sekä niiden asemasta ylioppilasliikkeessä. EKRE:n Suomen osaston varapuheenjohtaja Valver Kõrgemäe lausui kiitoksensa suomalaisille vapaaehtoisille ja osaston varsinaisen tervehdyspuheen piti Merliin Grauberg.

Presidentinlinnalta jatkoimme kulkueena seppelettä kantaen Vanhaan kirkkopuistoon, jossa sijaitsee Viron vapaussodassa kaatuneiden suomalaisten vapaaehtoisten hauta. Seppeleenkantajina toimivat HAPSU:n hallituksen jäsen ja vuoden 2019 varapuheenjohtaja Roger Kulmala sekä vuoden 2019 hallituksen jäsen ja tapahtumavastaava Melker Narikka.

Muistotilaisuuden jälkeen kävimme syömässä ja suomalaiset sekä virolaiset kansallismieliset pääsivät keskustelemaan monista poliittisista ja myös laajemmin kulttuurillisista kysymyksistä. Toivomme suomalaisten ja virolaisten sekä perussuomalaisten ja EKRE:n yhteistyön jatkuvat vastaisuudessakin!

Vasemmalta oikealle: PS-Nuorten vpj 2019 Toni Jalonen, EKRE:n Suomen osaston vpj Valver Kõrgemäe, PS-Nuorten pj 2019 Asseri Kinnunen, HAPSU:n pj Nico Anton Saramo sekä Merliin Grauberg ja Renee Riisenberg EKRE:n Suomen osastosta.

HAPSU:n puheenjohtaja Nico Anton Saramon puhe:

Vuonna 2017 vietettiin näkyvästi Suomi 100 -juhlavuotta. Teeman tarkoitus oli juhlistaa sata vuotta aiemmin, joulukuun kuudentena 1917, eduskunnan hyväksymää julistusta, jossa Suomi todettiin itsenäiseksi valtioksi. Suomen itsenäistyminen Venäjän vallan alta oli kuitenkin pidempi kuin yhden päivän kestänyt historiallinen prosessi eikä itsenäisyys tullut pelkällä julistuksella. Seurasi Suomen itsenäisyyden tunnustukset, mutta vielä välienselvittely siitä, mikä on Suomen paikka ja asema maailmassa. Vuoden 1918 alkupuolella Suomessa käytiin tähän liittyen täysimääräinen sota. Vapaussodan katsotaan usein päättyneen toukokuussa, jolloin viimeiset venäläiset joukot poistuivat alueelta, joka oli aiemmin kuulunut Suomen suuriruhtinaskuntaan. Valkoinen armeija marssi voitonparaatinsa vapautetussa Helsingissä 16. toukokuuta 1918, jona päivämääränä voitaisiin siis myös juhlia Suomen itsenäisyyttä.

Sata vuotta sitten, vuosien 1918 ja 1919 taitteessa, ei Suomen paikka ja asema maailmassa olleet vielä täysin selvillä. Itsenäisyys meillä oli, mutta tulevaisuus oli epäselvä ja isänmaamme polku olisi voinut kulkea tuolloin useaan eri suuntaan.

Suomi ja Neuvosto-Venäjä olivat käyneet tuloksettomat rauhanneuvottelut Berliinissä elokuussa. Seuraavana kesänä, vuonna 1919, tultaisiin aloittamaan uudet neuvottelut, jotka sitten johtivat rauhansopimukseen. Suomi ja Venäjä sopivat rajastaan ja maiden välisistä käytännön asioista Tartossa loppuvuonna 1920 ja sopimus tuli voimaan vuodenvaihteessa. Siihen asti moni asia oli vielä avoin.

Tasan sata vuotta sitten Repolan kunta kuului Suomeen. Viena ja Petsamo olivat vielä harmaata vyöhykettä, joissa oli käynyt suomalaisia joukkoja vapaussodan aikana. Venäjän sisällissota oli yhä käynnissä eikä sen voittajaa saati lopputulosta tarkemmin voitu vielä tässä vaiheessa tietää. Heimosodat olivat vasta alkamassa. Niiden aikana suomalaiset tekivät erinäisiä retkiä Itä-Karjalaan ja pyrkivät saamaan alueen suomalaiseen hallintaan. Nykynäkökulmasta hankkeet saattavat vaikuttaa imperialistisilta, mutta Itä-Karjalan väestö oli tuohon aikaan valtaosaltaan suomensukuisia karjalaisia, joiden tulevaisuus oli epävarma osana monietnistä neuvostoimperiumia – joka sitten nieli, musersi ja näivetti Karjalan kansaa, prosessi, joka jatkuu yhä Venäjän alistaessa lukuisia hallitsemiaan alkuperäiskansoja. Karjalaiset menettivät enemmistöasemansa omassa maassaan jo 1920-luvulla ja väestönvaihdos on nykyään edennyt pisteeseen, jossa karjalaisia on Venäjään kuuluvalla Karjalan hallintoalueella enää, laskentatavasta toki riippuen, alle kymmenes väestöstä.

Osana heimosotia suomalaiset myös tukivat inkeriläisten itsenäisyyshankkeita, mutta tälläkään ei ollut pysyviä vaikutuksia, vaan Tarton sopimuksen myötä Suomi veti joukkonsa Kirjasalon alueelta ja antoi Inkerin sekä sen suomensukuisen väestön Venäjän terrorisoitavaksi ja tuhottavaksi. Vaikka karjalaisten ja inkeriläisten vapauttaminen eivät heimosoturien uhrauksista huolimatta onnistuneet, pysyvämpiä vaikutuksia saavutettiin tukemalla eteläistä veljeskansaamme oman itsenäisyytensä lunastamisessa. 20. joulukuuta 1918 Helsingin entisessä keisarillisessa palatsissa (nykyinen Presidentinlinna) perustettiin Viron Avustamisen Päätoimikunta, joka alkoi kerätä suomalaisia vapaaehtoisia auttamaan virolaisia näiden itsenäistymispyrkimyksissä. Viron vapaussota onnistui ja Viro itsenäistyi Suomen rinnalla Venäjän ikeen alta: Virokin neuvotteli Tartossa oman rauhansopimuksensa Venäjän kanssa.

Helsingin Akateemiset Perussuomalaiset esitti syksyllä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalle heimosotien satavuotisjuhlan viettoa. Ylioppilaskunnan nykyisillä poliittisilla voimasuhteilla tämä ei toteutunut, kuten arvata saattoikin, mutta tartuimme tuumasta toimeen ja tulimme itse kunnioittamaan heimosoturien muistoa. Heimosotien muiston kunnioittaminen sopii hyvin Helsingin yliopiston opiskelijoille, sillä sotien vapaaehtoisissa oli paljon nuorta sivistyneistöä ja heimosodat on monesti liitetty suomalaiseen ylioppilasliikkeeseen. Nyt on myös HYY:n 150-vuotisjuhlavuosi ja heimosodat ja heimoaate kytkeytyvät usealla tavalla HYY:hyn.

Kuten tuolloinen HAPSU:n edustajistovaaliehdokas, vuodenvaihteessa Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtajana aloittava Asseri Kinnunen totesi HAPSU:n kannanotossa lokakuussa: ”Vapaussoturit olivat vapaussotureita, taistelivat he Suomen tai heimokansojemme vapauttamiseksi”. Heimosodat ovat erottamaton osa Suomen itsenäistymistä. Tahdomme lausua kiitoksemme Suomen ja itsenäisyyden ja sukukansojemme vapauden puolesta toimineille. Yliopistoon palaavat heimosoturit perustivat aikoinaan Akateemisen Karjala-Seura. HAPSU pitää itseään isänmaallisen ylioppilasliikkeen ja etenkin AKS:n perillisenä ja muistamme meitä edeltäviä yliopistossamme opiskelleita nationalisteja. Ylioppilasjärjestöissä perinteillä on aina ollut oma olennainen sijansa emmekä ole tässä poikkeus. Itsenäisyyspäivänä, kaksi viikkoa sitten, kävimme Bobi Sivénin ja Artur Sirkin haudalla. Heimosotia on syytä muistaa myös ensi vuonna, jolloin tulee kuluneeksi muun muassa 120 vuotta Elias Simojoen syntymästä. Katsomme toki myös eteenpäin. Ensi helmikuun Etnofutur-tapahtumaan osallistuu näillä näkymin useampi hapsulainen ja toivomme heimokansatyön jatkuvan myös tässä päivässä. Virolaiset ovat veljeskansamme.

Meillä on paikalla delegaatio Viron konservatiivisen kansanpuolueen eli EKRE:n Suomen osastolta. Kiitos, että tulitte paikalle. Viron konservatiivinen kansanpuolue ja Suomen Perussuomalaiset, joita HAPSU edustaa, ovat luontaisia liittolaisia. Toivon, että puolueemme pääsevät ensi kesän eurovaalien jälkeen samaan europarlamenttiryhmään ja yhteistyömme tiivistyy entisestään. Kuten sanoin, Viro ja Suomi ovat veljeskansoja. Kumpi on isoveli ja kumpi pikkuveli, ei sitten aina olekaan selvää. Suomessa ja Virossa on kummassakin parlamenttivaalit lähestymässä. EKRE:n kannatus on gallupeissa noussut kunnioitettaviin 20 prosentin lukemiin. Siinä missä EKRE saattoi ottaa meistä mallia vuoden 2011 vaalivoittomme jälkeen, meillä on nyt paljon opittavaa virolaisilta. Virossa kuplii väkevänä nouseva kansalliskonservatiivisuus.